Hepatitis C: Parannusprosentit suoraan toimivilla antiviraaleilla

Hepatitis C on maksasairaus, jota aiheuttaa hepatitiisi C -virus (HCV). Vuosikymmenien ajan se oli lähes kuolemantuottaja: hoito oli kestävää, sivuvaikutuksiltaan raskasta ja tehosta heikkoa. Nykyään tilanne on muuttunut radikaalisti. Suorat antiviraalit (DAAs) ovat muuttaneet tämän taudin käsittelyn täysin. Nyt yli 95 %:lla potilaista saadaan virus hävitettyä kokonaan - ja se tapahtuu vain muutamien viikkojen aikana, ilman injektioita ja pahoinvointia.

Mikä on suoraan toimiva antiviraali?

Suorat antiviraalit (DAAs) eivät käytä immuniteettia vastaan, kuten vanhat hoitomuodot tekevät. Ne osaavat kohdentaa HCV-viruksen tarkasti: ne estävät viruksen kopiointia suoraan sen proteiinien toiminnan kautta. Tämä tarkka kohdentaminen on avain onnistumiseen. Ensimmäiset DAAs, kuten sofosbuviri (Sovaldi), tuli markkinoille vuonna 2013. Nyt niitä on useita erilaisia yhdistelmiä, kuten sofosbuviri-velpatasviri, glekapreviri-pibrentasviri ja sofosbuviri-velpatasviri-voxilapreviri. Kaikki nämä ovat pangenotyypillisiä, eli ne toimivat kaikilla HCV:n tyyppien (genotyyppien) varioilla.

Hoito on yksinkertaista: vain yksi tai kaksi tablettia päivässä, 8-12 viikkoa. Ei injektioita, ei viikottaisia klinikkavuoroja, ei raskaita sivuvaikutuksia. Vain muutama potilas kokee vähäistä päänsärkyä tai väsymystä. Tämä on valtava ero aiempiin hoitoihin, joissa käytettiin interferonia ja ribaviriinia - hoito kesti 24-48 viikkoa, ja sivuvaikutuksina olivat flunssan kaltaiset oireet, masennus, anemia ja jopa kasvaimet.

Parannusprosentit ovat yli 95 %

Kliinisissä tutkimuksissa ja todellisessa käytännössä DAAn parannusprosentit ovat jatkuvasti yli 95 %. Yhdysvaltojen laajassa tutkimuksessa, jossa seurattiin 6 634 potilasta vuosina 2014-2021, 97,3 % saavutti pysyvän virologisen vastauksen (SVR), mikä tarkoittaa, että virus oli katoanut verestä 12 viikkoa hoiton päättymisen jälkeen. Tämä on sama tulos, olipa hoito saatu yleislääkäriltä, hepatologilta tai klinikkapäällikältä.

Tutkimukset osoittavat, että DAAs toimivat hyvin myös vaikeissa tapauksissa. Potilailla, joilla on maksakirroosi, parannusprosentti on 87-97 %. Esimerkiksi sofosbuviri-velpatasvirin käytössä potilailla, joilla ei ollut kirroosia, parannusprosentti oli 96,7 %. Kirroosilla olevilla se oli 87,1 %. Tämä tarkoittaa, että jopa täysin vaurioitunut maksan voi parantua, kun virus häviää.

Myös HIV- ja HCV-yhteisinfektioissa DAAs toimivat yhtä hyvin kuin HCV:n yksittäisessä infektiossa. Tämä on merkittävä saavutus, koska aiemmin nämä potilaat olivat vaikeasti hoidettavissa. Nyt he saavat saman tehokkaan hoidon kuin muut.

Miksi joku ei vieläkään parane?

Parannusprosentit ovat erittäin korkeat - mutta vain jos potilas saa hoidon. Tässä on ongelma. Vaikka 91 % maailman maista on rekisteröinyt vähintään yhden DAA:n, vain 68 % maksaa hoitokustannukset. Yhdysvalloissa vain 23 % Medicaid-asiakkaiden saa DAA-hoitoa vuoden sisällä diagnosoimisesta. Yleisesti ottaen alle kolmannes potilaista saa hoidon ensimmäisen vuoden aikana, vaikka heillä on tiedotusten mukaan oikeus siihen.

Yksi suurimmista esteistä on hinta. Kun sofosbuviri tuli markkinoille, yhden hoitokurssin hinta oli 84 000 dollaria. Nyt generiikkojäsenet maksavat 260-2 800 dollaria, riippuen maasta ja hankintamekanismista. Kuitenkin monissa maissa, erityisesti kehitysmaissa, hinnat ovat edelleen liian korkeat. Lisäksi 61 % maista, joissa DAA:t on saatavilla, vaatii erikoislääkärin reseptin - mikä rajoittaa hoitoa vain pienelle osalle potilaista.

Myös kohderyhmät jäävät jälkeen. Potilailla, joilla on dekompensoitunut kirroosi tai maksasäde (HCC), on 30 % pienempi todennäköisyys saada DAA-hoito. Vaikka tutkimukset osoittavat, että hoidon saaminen parantaa elinkaarta ja maksan toimintaa, nämä potilaat jäävät usein hoitamatta.

Maailmanlaajuiset erot ja tulevaisuus

Yhdysvalloissa on havaittu alueellisia eroja: pohjoisessa ja keskiosassa potilaat saavat hoitoa 20-30 % useammin kuin länsiosassa, vaikka heillä olisi sama taudin vaihe ja sama sosioekonominen tausta. Tämä osoittaa, että ongelma ei ole vain lääkkeiden saatavuus - vaan myös terveydenhuollon järjestelmän toiminta.

Maailman terveysjärjestö (WHO) asetti vuonna 2016 tavoitteen: poistaa hepatitiisi C vuoteen 2030 mennessä. Tämä tarkoittaa 90 %:n vähennystä tartunnan määrässä ja 80 %:n hoitamisesta. Nykyinen hoitoaste on kuitenkin liian matala. Yhdysvalloissa arvioidaan, että 1,8 miljoonaa potilasta saa DAA-hoitoa vuosien 2014-2030 välillä. Tämä estää noin 456 000 HCV-yhteydessä tapahtuvaa kuolemaa. Mutta jos hoitoaste ei nouse, tavoite jää toteutumatta.

Tulevaisuudessa hoito yksinkertaistuu entisestään. Lääkärit, jotka eivät ole maksaspecialisteja, voivat nyt hoitaa potilaita ilman kehittynyttä maksavauriota. Tämä lisää hoitoa, koska potilaat eivät tarvitse kaukaista erikoislääkäriä. Tutkimukset kehittävät myös yksinkertaisempia seurantamenetelmiä - esimerkiksi vähennetään verikokeiden määrää, kun potilaan tila on vakaa.

Parannus ei ole vain maksan asia

Hepatiitin C hoito ei vaikuta vain maksaan. Kun virus häviää, riski sairastua maksan vajaatoimintaan, maksasäteeseen ja maksakirroosiin laskee merkittävästi. Mutta se ei ole kaikki. Tutkimukset osoittavat, että SVR:n saavuttanut potilas saa myös vähemmän munuaissairauksia. Yhdysvaltojen tutkimuksessa hoidetut potilaat saivat 21,0 kertaa enemmän maksasairauksia kuin hoidettavat, mutta vain 14,7 kertaa enemmän munuaissairauksia. Tämä tarkoittaa, että HCV:n hävittäminen parantaa koko kehon terveyttä.

Myös sydämen ja verenkierron terveys paranee. HCV voi aiheuttaa verisuonitulehduksia, ja sen hävittäminen vähentää riskiä saada sydäninfarkti tai aivohalvaus. Tämä on tärkeää, koska monet potilaat eivät tiedä, että heillä on HCV - ja he saattavat kuolla sydän- tai verisuonitaudin vuoksi, vaikka taudin alkuperä on maksassa.

Onko hoidon jälkeen tarvetta seurata?

Kun potilas saavuttaa SVR:n, virus ei enää näy veressä. Tämä tarkoittaa, että hän on parantunut. HCV ei palaudu, jos potilas ei saa uutta tartuntaa. Tämä on erittäin tärkeää: parantunut potilas ei voi tartuttaa muita, eikä hänelle tarvitse tehdä säännöllisiä verikokeita, ellei hänellä ole muita maksasairauksia.

Yksi poikkeus on potilaat, joilla oli kirroosi ennen hoitoa. Heidän maksansa on vaurioitunut, ja vaikka virus on katoanut, heidän maksansa voi edelleen kehittää säde. Näille potilaille suositellaan säännöllistä seurantaa - esimerkiksi maksasäteen varhaisen havaitsemisen vuoksi.

Mikä on seuraava vaihe?

Parannusprosentit ovat erittäin korkeat - mutta vain jos potilas saa hoidon. Tämän vuoksi tärkein asia ei ole uusien lääkkeiden kehittäminen, vaan löytää ne, jotka eivät tiedä, että heillä on HCV. Yhdysvalloissa ja Suomessa on arvioitu, että noin puolet tartunnan saaneista ei ole diagnosoitu. He eivät tiedä, että he voivat olla parantumassa.

Testaus on avain. Yksinkertainen verikoe voi kertoa, onko HCV-veressä. Jos tulos on positiivinen, seuraava askel on hoidon aloitus - ja se on nyt yksinkertaista. Kaikki, mitä tarvitset, on yksi lääkäri, joka osaa lähettää reseptin. Ei tarvitse odottaa kuukausia, ei tarvitse matkata kauas, ei tarvitse kärsiä sivuvaikutuksista.

Se, mitä tarvitaan, on ymmärrys: HCV on parannettavissa. Se ei ole kuolemantuottaja. Se ei ole järjestelmävirhe. Se on lääketieteellinen ongelma, jolla on yksinkertainen ja tehokas ratkaisu. Jos sinulla on riski - jos olet saanut verensiirron ennen vuotta 1992, jos olet käyttänyt yhteisiä neuloja, jos olet saanut tatuoinnin tai piercingin epäluotettavassa paikassa - tee testi. Se ei vie enempää kuin 15 minuuttia. Ja se voi pelastaa elämäsi.