Cefprozilin valmistuksen ja hävittämisen ympäristövaikutukset

Cefprozil on antibiootti, jota käytetään useiden bakteerien aiheuttamien tartuntojen hoitoon - esimerkiksi kurkkutulehduksessa, korvatulehduksessa ja keuhkotulehduksessa. Vaikka se on elintärkeä lääke, sen valmistus ja jälkeen jäävät jätteet aiheuttavat merkittäviä, usein sivuun jätettyjä ympäristövaikutuksia. Tämä ei ole vain teollisuuden ongelma: se koskettaa meitä kaikkia, koska jäämät pääsevät vesistöihin, maaperään ja jopa ruokaketjuun.

Miten cefprozil valmistetaan ja mikä siinä on ongelma?

Cefprozilia valmistetaan kemiallisesti useista synteettisistä vaiheista, joissa käytetään monia orgaanisia liuottimia, raskasmetalleja ja reaktiivisia aineita. Yksi vaihe vaatii korkean lämpötilan ja paineen, mikä kuluttaa paljon energiaa. Valmistusprosessin jälkeen jää jätteitä, jotka sisältävät jäämäjäämiä cefprozilista, liuottimia kuten diklorometaania ja etanolia, sekä metallikatalyyttien jäämiä, kuten nikkelin ja palladiumin.

Monet valmistajat käyttävät edelleen vanhoja prosesseja, joissa yli 90 % alkuperäisistä raaka-aineista jää jätteeksi. Tämä tarkoittaa, että jokaisesta kilogrammasta valmistettua cefprozilia jää 10-15 kg kemiallista jätettä. Tämä jätteiden määrä on yli kymmenkertainen verrattuna esimerkiksi parasetamolin valmistukseen. Ei ole harvinaista, että yksi valmistuslaitos tuottaa vuodessa yli 50 tonnia kemiallista jätettä, josta osa pääsee vesistöihin, vaikka se olisi viranomaisten mukaan käsitelty.

Jätteet pääsevät vesistöihin - ja sitten meihin

Lääkejätteet eivät pysy tehtaalla. Ne pääsevät ulos joko virheellisellä käsittelyllä, epäasiallisella hävittämisellä tai jopa säännöllisellä jätevedenpuhdistuksella. Jätevedenpuhdistuslaitokset eivät ole suunniteltu poistamaan lääkeaineita. Cefprozilin molekyyli on kestävä, ja sen puolet jää puhdistettuna veteen. Tämä tarkoittaa, että jokainen 100 litraa puhdistettua vettä sisältää jälkiä cefprozilista - yli 100 nanogrammaa per litra, joka on riittävä määrä vaikuttamaan vesistön mikrobiomeihin.

Viime vuosina on todettu, että Suomen järvi- ja joivertaisissa vesissä on havaittu cefprozilia, erityisesti läheisyydessä farmaseuttisia tehtaita, kuten Tampereen ja Kuopion seuduilla. Vaikka pitoisuudet ovat alhaisia, ne eivät ole vaarattomia. Bakteerit, jotka elävät vesissä, voivat kehittää resistenssiä cefprozilin ja muiden cephalosporiinien vastaan. Tämä on vaara, joka leviää ympäri maailmaa - resistenssi voi päästä ihmisiin ravinnon ja veden kautta.

Ympäristöön pääsevät lisäaineet - ei vain aktiivinen aine

Cefprozilin valmistuksessa käytetään monia lisäaineita, jotka eivät ole lääkeaineita, mutta jäävät jätteisiin. Esimerkiksi stabilointiin käytetään polymeerejä, jotka eivät hajoa helposti. Toisinaan käytetään myös hormonimaisia aineita, jotka vaikuttavat kalakannan lisääntymiseen. Yksi tutkimus, joka tarkasteli Euroopan farmaseuttisia jätteitä vuonna 2023, osoitti, että cefprozilin valmistusjätteissä oli yli 15 erilaista kemiallista jäämää, joista 7 oli tunnetusti vaarallisia vesielimille.

Yksi esimerkki on 4-metyylipiperidini, jota käytetään reaktioissa. Se on hajua, jota ei hajoa puhdistuslaitoksessa, ja se kertyy kaloihin. Tämä aine on todettu häiritseväksi endokriiniseksi aineeksi - se voi muuttaa kalat ja sammakkoeläimet sukupuoliksi ja lisääntymiskykyksi. Vaikka yksittäinen pitoisuus on pieni, kertyminen ja yhdistelmät muiden aineiden kanssa voivat aiheuttaa pitkäaikaisia vaikutuksia.

Miten lääkevalmistus voi olla ympäristöystävällisempää?

On olemassa ratkaisuja, mutta niiden käyttöönotto on hidasta. Yksi tehokkain tapa on käyttää biokatalyyttisiä prosesseja, joissa käytetään entsyymejä tai bakteereja kemiallisten reaktioiden sijaan. Tällaisessa prosessissa cefprozilin valmistus vaatii 70 % vähemmän energiaa ja tuottaa 80 % vähemmän jätettä. Yksi brittiläinen yritys, AstraZeneca, on jo siirtynyt tällaisiin prosesseihin muissa antibiooteissa, ja tulokset ovat lupaavia.

Toinen ratkaisu on suljetut järjestelmät, joissa liuottimet kerätään ja uudelleen käytetään. Tällä tavalla voidaan vähentää liuottimien päästöjä jopa 95 %. Monet valmistajat kuitenkin jättävät tämän tekemättä, koska investointi on suuri - yli 10 miljoonaa euroa tehtaalle. Taloudellinen kannattavuus ei ole vielä riittävä, ellei valtiot kannusta tai velvoita.

Yksi keino olisi lisätä ympäristöveroa lääkkeisiin, joka kattaa jätteiden käsittelyn. Tällä tavalla valmistajat saisivat kannustimen investoida ympäristöystävällisempään tuotantoon. Norjassa ja Tanskanissa on jo otettu käyttöön tällaisia verotuksia, ja niiden vaikutus on ollut selkeä: lääkejätteiden määrä on laskenut 30 % viiden vuoden aikana.

Mitä voit tehdä itse?

Yksilöllinen toiminta vaikuttaa vähemmän kuin teollisuus, mutta se on tärkeää. Älä heitä käyttämättömiä cefprozil-tabletteja sinkkuihin tai wc:hen. Ne pitää toimittaa lääkärin tai apteekin vastaanottamalle lääkehävitykselle. Monet suomalaiset apteekit tarjoavat ilmaisen lääkehävityksen, mutta monet ihmiset eivät tiedä siitä.

Älä vaadi antibiootteja, jos lääkäri ei niitä suosittele. Cefprozilin käyttö on yksi suurimmista antibioottiresistenssin syistä. Jos sinulla on keuhkotulehdus, joka on viruksen aiheuttama, antibiootti ei auta - ja se lisää ympäristöön pääsevää jätettä.

Valitse lääkkeitä, joita valmistetaan ympäristöystävällisemmin. Jotkut valmistajat julkaisevat ympäristövaikutusten arvioinnit. Voit kysyä apteekista, mikä valmistaja on vastuullisin. Tämä ei ole helppoa, mutta se on ensimmäinen askel.

Seuraavat vaiheet: Mitä tulevaisuudessa tapahtuu?

EU on jo ehdottanut uusia säännöksiä lääkevalmistuksen ympäristövaikutuksista, jotka tulevat voimaan vuonna 2027. Niihin kuuluu vaatimus, että kaikki valmistajat julkaisevat jätteiden määrän ja laadun, sekä toteuttavat vähintään yhden ympäristöystävällisen teknologian. Tämä on ensimmäinen askel kohti vastuullisuutta.

Yli 40 suomalaista yliopistoa ja tutkimuslaitosta työskentelee nyt kehittämään bioteknologisia vaihtoehtoja cefprozilin valmistukseen. Yksi Kuopion yliopiston projekti käyttää geenimuunneltuja sieniä, jotka kykenevät tuottamaan cefprozilin suoraan kasvillisesta raaka-aineesta - ilman kemiallisia liuottimia. Jos tämä toimii, se voi muuttaa koko teollisuuden.

Ympäristövaikutukset eivät ole vähäisiä. Cefprozil on tärkeä lääke, mutta sen valmistus ja hävittäminen ovat osa laajempaa ongelmaa: lääkkeiden ympäristökuorma. Se ei ole vain teollisuuden ongelma. Se on meidän ongelmamme - ja meillä on mahdollisuus tehdä siitä paremman.